Agulin kieli
| Aguli | |
|---|---|
| Oma nimi | агъул чӀал (aǧul ç̇al) |
| Tiedot | |
| Alue | Dagestan |
| Virallinen kieli | - |
| Puhujia | 29 400 |
| Sija | ei sadan suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | kyrillinen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | dagestanilaiset kielet |
| Kieliryhmä | lezgiläiskielet |
| ISO 639-3 | agx |
Agulin kieli (aguliksi агъул чӀал, agul č’al) on agulien puhuma dagestanilainen kieli. Sitä puhutaan Venäjällä Dagestanin tasavallan Agulin ja Kurahin piirien kylissä. Osa aguleista on muuttanut vuoristosta tasangolle Derbentin ja Kajakentin piireihin, Dagestanin kaupunkeihin, Bakuun ja Stavropolin aluepiiriin.[1] Agul on yksi Dagestanin virallisista kirjakielistä.[2]
Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan Neuvostoliitossa oli 19 900 agulia, joista 13 800 Dagestanissa. Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan Venäjällä oli 29 400 agulin puhujaa,[3] joista 25 400 Dagestanissa. Dagestanin aguleista 98,5 % osaa agulia[4] ja 89,5 % venäjää.[5] Osa aguleista puhuu myös lezgiä, azeria ja tabasarania.[4]
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 29 300 agulin puhujaa[6].
Agul kuuluu dagestanilaisten kielten lezgiläiseen ryhmään, jossa se muodostaa lezgin ja tabasaranin kanssa itälezgiläisen alaryhmän. Kieli jakaantuu varsinaisagulin, Kušanin ja Kerenin päämurteisiin, joiden välillä on foneettisia, sanastollisia ja osittain myös kieliopillisia eroja. Sanastossa on muinaisia iranilaisia lainoja, jotka kertovat agulien eläneen aikaisemmin huomattavasti etelämpänä.
Agulit käyttävät sivistyskielenään venäjää. 1930–1950-luvuilla kouluopetus tapahtui lezgiksi. 1990-luvun alussa luotiin kyrilliseen kirjaimistoon perustuva kirjakieli, jota käytetään opetuskielenä koulujen alaluokilla. Dagestanin muiden kielten tapaan venäjästä poikkeavia äänteitä merkitään erilaisilla kirjainyhdistelmillä sekä merkin Ӏ avulla.[7] Agulin piirin Tpigin kylässä ilmestyy vuonna 1993 perustettu agulin- ja venäjänkielinen sanomalehti Vesti Agula.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jazyki mira: Kavkazskije jazyki, s. 399. Moskva: Academia, 1999. ISBN 5-87444-079-8.
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom I, s. 35. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 21.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 21.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 10.10.2008. Viitattu 21.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom I, s. 34–36. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.
- ↑ Lehden verkkosivut agul.etnosmi.ru. Arkistoitu 7.9.2009. Viitattu 21.2.2009. (venäjäksi)