Museopedagogiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koululaisryhmä Pariisin Musée d’Orsayssä.

Museopedagogiikka on nimitys museoiden opetustoiminnalle.[1] Pedagogiikalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sen väljempää merkitystä, johon kuuluvat myös museo-opetuksen taustalla olevat näkemykset ja siihen liittyvät käytännön toimet.[2] Museon opetus voi olla passiivista, kun ulkopuolinen taho käyttää sen kokoelmia tai julkaisuja opetukseen. Varsinaisessa museopedagogiikassa museossa voidaan esimerkiksi järjestää näyttely opetus- ja kasvatustavoitteiden perusteella.[3]

Pedagogiikka on jossain määrin aina liittynyt museokäsitteeseen, mutta sen asema, menetelmät ja tavoitteet ovat vaihdelleet. Euroopassa 1800-luvulla kehittyneet käsitykset taiteellisesta luomisesta ja kansallistunteesta muotoilivat museot koululaitosta ja kirjastoa täydentäviksi opetuskeskuksiksi.[2] Opetus ja kasvatus museoissa oli kuitenkin 1960-luvulle asti melko hajanaista, mutta sen jälkeen on alettu kiinnittää huomiota myös museoiden opetuksen teoriaan ja käytäntöihin.[4] Museot tekivät varsinkin Englannissa yhteistyötä koulujen kanssa jo 1880-luvulla.[5] Monet museot tarjoavat kouluille niitä varten suunniteltuja palveluita. Joillain museoilla on opetuskokoelmia. Vaativissa aiheissa, kuten arkeologiassa ja geologiassa, museokokoelman hyväksikäyttäminen on lähes korvaamatonta.[6]

Näyttelyt ovat museo-opetuksen keskeisin toiminto. Opetus- ja kasvatustavoitteiden perusteella museot painottavat näyttelyn saavutettavuutta. Näyttelyissä käytetään erilaisia menetelmiä sanoman kertomiseksi. Näyttelyissä on 1900-luvun loppupuolella alettu kiinnittää huomiota myös moniaistillisiin kokemuksiin, vaikka jo 1900-luvun alussa Berliinin Deutsches Museumin laajassa perusnäyttelyssä oli mahdollisuus tutustua erilaisiin tekniikan ja luonnon ilmiöihin.[7]

Museoiden opetustoiminnassa käytetään näyttelyiden lisäksi hyväksi internetiä ja erilaisia työpajoja, joissa yleisö pystyy toteuttamaan omia ideoitaan, sekä painotuotteita.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinonen, Jouko & Lahti, Markku: Museologian perusteet. Helsinki: Suomen museoliitto, 2001. ISBN 951-9426-25-6.
  • Malmisalo-Lensu, Anne-Maija & Mäkinen, Minna: Museo oppimisen paikkana. Teoksessa Kinanen, Pauliina (toim.): Museologia tänään. Helsinki: Suomen museoliitto, 2007. ISBN 978-951-9426-34-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Malmisalo-Lensu & Mäkinen 2007, s. 296.
  2. a b Malmisalo-Lensu & Mäkinen 2007, s. 297–298.
  3. Heinonen & Lahti 2001, s. 180–181.
  4. Heinonen & Lahti 2001, s. 176.
  5. Heinonen & Lahti 2001, s. 192.
  6. Operation of museum Encyclopædia Britannica. 2016. Viitattu 23.8.2016. (englanniksi)
  7. Heinonen & Lahti 2001, s. 183–185.
  8. Heinonen & Lahti 2001, s. 189.