Opetussuunnitelma
Opetussuunnitelma (OPS[1]) on suunnitelma siitä, miten opetus järjestetään. Suomessa perusopetuksen opetussuunnitelmat perustuvat opetushallituksen määrittämiin opetussuunnitelman perusteisiin. Valtioneuvosto päättää tuntijaosta eli siitä, kuinka monta viikkotuntia opetusta annetaan oppiaineittain.[2]
Opetuksen järjestäjän, esimerkiksi kunnan, on hyväksyttävä opetusta varten opetussuunnitelma.[3] Yleinen käytäntö on, että kunnat valmistelevat opetussuunnitelman perusteiden pohjalta opetussuunnitelman ja kukin koulu suunnittelee tämän kuntakohtaisen suunnitelman pohjalta koulukohtaisen suunnitelman.
Opiskelun pitää perusasteella, keskiasteella ja korkeakouluissa perustua hyväksyttyyn opetussuunnitelmaan. Opetussuunnitelman sisällöstä voidaan poiketa, mikäli opiskelija pystyy osoittamaan omaavansa tarvittavan taitotiedon. Esimerkiksi aikaisempien opintojen opintosuorituksia voidaan lukea hyväksi osaksi opintoja. Mikäli opetussuunnitelmasta poiketaan, tehdään opiskelijalle henkilökohtainen opintosuunnitelma. Perusopetuksessa opetussuunnitelmasta voidaan poiketa myös terveydentilaan liittyvistä syistä, tai jos oppimäärän suorittaminen olisi olosuhteet ja aikaisemmat opinnot huomioiden joltakin osin kohtuutonta.[4]
Opetussuunnitelman rakentuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oppiainejakoinen opetussuunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opetussuunnitelman yläkäsitteenä pidetään yleensä sen asettamaa päämäärää eli opetussuunnitelman tarkoitusta, jonka perustan muodostaa opiskeltava sisältö, joka tyypillisesti jakautuu oppiaineisiin. Oppiainejakoisuuden takana on antiikin ajoilta kumpuava akateeminen traditio. Antiikin ajan oppiaineet jakautuivat triviumiin ja quadriviumiin. Trivium sisälsi grammatiikan, dialektiikan sekä retoriikan. Quadrivium puolestaan sisälsi aritmetiikan, geometrian, musiikin sekä astronomian. Ajan kuluessa tämä perinteinen oppiainejako on kehittynyt kirjaviksi oppiaineiden kokonaisuuksiksi. Jokaisella oppiaineella on tieteellinen tai systemaattinen tausta, jonka avulla sen opiskelu voidaan perustella.[5]
Oppiainejakoinen opetussuunnitelma on saanut osakseen kritiikkiä ja sen osittaiseksi korvaajaksi onkin yritetty kehittää monenlaisia menetelmiä. Suomessa tunnetuimpia ainejakoisesta opetuksesta poikkeavia ideoita lienee kasvatustieteilijä Aukusti Salon vuonna 1935 esittelemä kokonaisopetusjärjestelmä.[6] Erityisesti alkuopetuksen oppilaille tarkoitetun järjestelmän tarkoituksena oli, että opeteltava asia otetaan samanaikaisesti käsiteltäväksi eri oppiaineissa niin, että oppiaineiden rajat hälvenevät. Jos ympäristötiedon oppitunnilla käsiteltiin jäniksiä, niin piirustustunnilla niitä piirrettiin ja matematiikan tunnilla laskettiin.[7]
Opetussuunnitelman toteutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opetussuunnitelman luonnetta on mahdollista tarkastella sen toteutumisen näkökulmasta. Opetussuunnitelman toteutuminen on monitahoinen ilmiö, sillä sen toteutumista voidaan tarkastella oppilaan, opettajan tai yhteiskunnan kannalta. Opetussuunnitelma perustuu yhteiskunnalliseen näkökulmaan ja se on samalla opettajalle sisällöllinen ohje järjestää oppilaalle mahdollisuus tiettyjen tietojen ja taitojen saavuttamiseen.[8]
Opetussuunnitelma on aina rakennettu palvelemaan jotakin tiettyä tarkoitusta. Suomen koulujärjestelmän opetussuunnitelmaan verraten jossakin muualla opetussuunnitelma saattaa olla varsin erilainen, minkä vuoksi opetuksen tulosten kansainvälinen vertailu on vaikeaa.[8]
Valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1985
- Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994
- Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004
- Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014[9]
Opetussuunnitelma 2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2014 hyväksytty OPS 2016 tuli alakoulussa käyttöön 1.8.2016 ja yläkoulussa 2017–2019.[10] Siinä otettiin huomioon mittauksissa havaittu oppilaiden laskeva motivaatio ja kouluun sitoutumisen heikkeneminen. Opetussuunnitelmatyön päällikkö, opetusneuvos Irmeli Halinen on todennut, että tämän opetussuunnitelman perusta on aktiivisempi ja osallistuvampi oppilas. Lisäksi ensi kertaa velvoitettiin opettajia yhteistyöhön yli ainerajojen (kohdistuu varsinkin aineopettajiin). Tarkoituksena on ollut, että yhdessä oppilaitten kanssa suunnitellaan innostavia oppimiskokonaisuuksia. Näin on pyritty tuomaan opetukseen uusimman aivotutkimuksen havaintoja oppimisesta, sekä korjaamaan kansainväisissä vertailuissa havaittujen kielteisiä kehityksiä.
Opetussuunnitelma on alusta asti herättänyt keskustelua sekä monenlaista kritiikkiä, kuten edeltäjänsäkin. Esimerkiksi Emeritusprofessori Kari Uusikylä onkin todennyt: "Kyse ei ole opetussuunnitelman huonoudesta, vaan siitä miten sitä on tulkittu." Hän pitää opetussuunnitelmaa hyvänä. Opettajien täydennyskoulutus on kuitenkin useissa kunnissa ollut liian vähäistä uuden ja uutta vaativan opetussuunnitelman sisäistämistä ajatellen.
Tutkija Gabriel Heller Sahlgrenin mukaan OPS 2016 on tekemässä samoja virheitä kuin Ruotsissa tehtiin 1990-luvulla. Siellä annettiin oppilaille liikaa vastuuta omasta oppimisesta. Nyt virhettä ollaan korjaamassa. Hänen mukaansa Ruotsin kouluissa oli enemmän "leikkimistä" kuin Suomen ja tulokset olivat huonompia. Suomen onnistumisen salaisuus on hänestä ollut työrauha, toistaminen, asiasisältöön keskittyminen, hyvät opettajat ja opettajien auktoriteetti. "Näin Suomessa järjestyneintä koskaan näkemääni koulutyötä", hän totesi. Ruotsissa opettajat yrittävät liiaksi olla "oppilaiden kavereita", heidän arvostuksensa on laskenut ja ammattiin ei haluta: lähes kaikki pääsevät sisään opettajankoulutukseen, Suomessa joka kymmenes. "Opettajat eivät osaa opettaa. He tuhoavat arvosanamme", haastateltu oppilas sanoi, ja rehtori myönsi olevansa huolissaan epäpätevistä opettajista, mutta päteviä on vaikea saada rekrytoitua. [11]
Helsingin yliopiston emeritusprofessori Jarkko Hautamäki arvostaa Heller Sahlgrenia tutkijana mutta sanoo, ettei Suomessa olla OPS 2016:n myötäkään siirtymässä Ruotsin malliin vaan säilytetään perinteinen oppiainejako.[11] OAJ:n asiantuntija on samaa mieltä, mutta hänestä paikallisesti uutta opetussuunnitelmaa on kuitenkin ylitulkittu väheksyen tieteeseen perustuvia oppiaineita ajatellen, että opettajan ei pidä opettaa. Hänestä olisi virhe, että oppilaat vain Ruotsin mallin mukaan puuhastelisivat keskenään, kuten joissain kunnissa on tehty.[12]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 16.6.2013.
- ↑ Perusopetuslaki §14
- ↑ Perusopetuslaki §15
- ↑ Perusopetuslaki §18
- ↑ Jyrhämä, R. A., Hellström, M., Uusikylä, K. T., & Kansanen, P. J.: Opettajan didaktiikka, s. 73–74. Jyväskylä: PS-kustannus, 2016. ISBN 978-952-451-697-6.
- ↑ Jyrhämä, R. A., Hellström, M., Uusikylä, K. T., & Kansanen, P. J.: Opettajan didaktiikka, s. 75. Jyväskylä: PS-kustannus, 2016. ISBN 978-952-451-697-6.
- ↑ Kesäretki kasvatustieteen historiaan, Aukusti Salo Martti Hellström. Viitattu 6.1.2019.
- ↑ a b Jyrhämä, R. A., Hellström, M., Uusikylä, K. T., & Kansanen, P. J.: Opettajan didaktiikka, s. 78–79. Jyväskylä: PS-kustannus, 2016. ISBN 978-952-451-697-6.
- ↑ OPS 2016 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 Oph.fi (Opetushallitus). 29.10.2017. Arkistoitu 29.10.2017. Viitattu 30.4.2018.
- ↑ a b Ruotsalaistutkija varoittaa: Suomi toistaa uudessa opetussuunnitelmassa Ruotsin virheet – ”Pelkään, että sitä tullaan katumaan, koska me kadumme nyt” Helsingin Sanomat. 24.4.2018.
- ↑ Näin kommentoivat asiantuntijat ruotsalaistutkijan varoitusta uudesta opetussuunnitelmasta: Suomessa ei saa mennä oppilaiden ”keskinäiseen puuhasteluun” Helsingin Sanomat. 25.4.2018.